Matka jonka sain Teuvo V. Riikonen Thorleif Johansson Katharos Oy 2008 Sisällys Saatteeksi matkalle 3 Pakoon vai vapauteen? 5 Lähde uuteen 7 Päätös 8 Sinut on tahdottu 12 Omat eväät on syöty 15 Sinä heitit minut syvyyteen 16 Kun voimani jo raukenivat 19 Mitä sinä näet? 20 Samat kysymykset 23 Toivoon liittyy odottaminen 24 Mahdollisuus uuteen 29 Minut on sysätty pois 31 Tempaavat virrat 34 Pysäytetty ihminen 36 Kun hän vaikenee 38 Kun salvat sulkeutuvat 40 Ympyrä sulkeutuu 42 Annettu jaettavaksi 45 Merkityksettömät hetket 46 Ehkä hän leppyy 49 Siinä ei ole kaikki 50 Osa suurta tarinaa 53 Kuin pisara meressä 54 Kuolema on palauttamista 58 Kerran kaikki muuttuu 61 Sa a t t e e k s i matkalle Ihmisen elämää on usein kuvattu matkana. Kuten mihin tahansa matkaan, siihenkin kuuluu monia vaiheita. Matkan alun ja päättymisen väliin mahtuu paljon sellaista, jota emme osaa ennakoida. Saatamme joutua myrskyihin ja vaikeuksiin. Niistä selvittyämme osaamme taas arvostaa myös näennäisesti merkityksettömiä suvantovaiheita. Löydämme levon matkan rasituksissa juuri silloin, kun eniten sitä tarvitsemme. Kaikella on aikansa. Niinpä myös elämän matkaan kuuluu valmistautuminen sen päättymiseen. Mutta päättyykö kaikki todella kerran? Voinko jo tässä ajassa nähdä pitemmälle? Missä on elämäni turva? Mitä tarkoittaa mahdollisuus uuteen? Vastauksia näihin kysymyksiin voit miettiä matkatessasi kanssamme läpi tämän kirjan sivujen. Taustaksi voit myös lukea Joonan kirjan, jonka löydät Vanhasta testamentista. Tervetuloa mukaan matkalle Patmoksen maisemiin. Matkalle jonka sain! Runon ja Suven päivänä Villa Kivessä 2008 Teuvo V. Riikonen Thorleif Johansson 3 Pa k o o n vai vapauteen? Joona on hyvä esimerkki ihmisestä, jonka matkassa oli monia yllättäviä vaiheita. Kun kutsu uuteen lähtemisestä tuli, hän pakeni. Satamasta löytyi sopiva laiva, ja kaikki näytti sujuvan hyvin. Mutta sitten hänen elämäänsä ravisteltiin kunnolla. Yhtäkkiä hän oli meren armoilla, kunnes suuri kala nielaisi hänet. Kaikki näytti pimeältä ja toivottomalta. Sydämestä nousi rukous ja huuto Jumalan puoleen. Joonan elämän suunnitelma oli tarkkaan tiedossa Kaikkivaltiaalla. Kala olikin matkalla kohti vapautta, josta Joonalla ei ollut mitään tietoa. Kolmantena päivänä hän yhtäkkiä huomasi olevansa kuivalla maalla. Nyt hän oli valmis uuteen. Lähtemään matkalle, jonne häntä alun perin kutsuttiin. Ninivessä hän huomasi, että vaikka hän oli nyt suostunut Jumalan kutsuun, kaikki ei sujunutkaan niin kuin hän oli kuvitellut. Jumala käytti kapinoivaa ja pakenevaa Joonaa työnsä välikappaleena. Sitä seurasi Joonan vetäytyminen yksinäisyyteen ja jopa kuoleman toivominen. "Onko sinulla mitään syytä olla suutuksissa?", Jumala kysyi häneltä. 5 6 L äh d e uuteen "Lähde!" Moni on kuullut kehotuksen. Lähde. Lähde johonkin uuteen. Jätä vanha ja suuntaa katseesi uusiin maisemiin. Juuri tässä voi olla vaikeus. Turvallisista puitteista irrottautuminen ei ole helppoa. "Voiko uudesta tulla mitään hyvää?" moni epäilee, vaikka ei ole vielä mitään nähnyt. Pelko on usein esteenä, vaikka jokin kutsussa ja uuteen mahdollisuuteen lähtemisessä kiehtookin. Lähteminen tutusta elämäntilanteesta sisältää aina riskin. Jotkut pelkäävät yksinäisyyttä. Se, mihin aiemmin sai turvautua, ei nyt olekaan lähellä. Moni pelkää myös matkan ja tehtävän vaivalloisuutta. Erilaisten ihmisten ja asioiden kohtaamista. Vanhaan on mukavampi jäädä, kun luulee osaavansa siinä olla. Mutta ihmiselle tekee hyvää välillä irtaantua vanhasta ja kohdata uutta. Tehdä sitä, mistä on ehkä unelmoinut pitkään. Silloin on mahdollisuus katsoa vanhaa uudesta näkökulmasta ja löytää siitä uusia puolia. Kun mahdollisuus tulee, hetkeen kannattaa tarttua. Toista samanlaista tilaisuutta ei ehkä tule. Sinä et tehnyt päätöstä elämän matkalle lähdöstä. Se tehtiin sinun puolestasi. 7 Pä ä t ö s Joona "päätti paeta Herran kasvojen edestä". Kun uuteen lähteminen ei innosta, ihminen saattaa kääntyä toiseen suuntaan, paeta. Moni luulee, että elämässä kaikki on kunnossa, eikä tunnista päätöstään pakenemiseksi. Ihminen voi kokea johdatusta vaiheissa, joissa sitä ei ole. Asiat tuntuvat luistavan hyvin, vaikka kyseessä onkin alamäki. Ihminen kulkee kohti myrskyä. Pakomatkallaan ihminen on kenties valmis paljon suurempiin ponnistuksiin, kuin mitä alkuperäinen suunnitelma olisi vaatinut. Lopulta hän on valmis luopumaan vanhasta, vaikka se ei ole helppoa. Luopuminen tapahtuu usein sisäisen tyytymättömyyden ja tyhjyyden jälkeen. Luomisessa Jumala kutsui sinut matkalle. 8 9 Elämän myrskyissä on usein mahdoton nähdä Jumalan läsnäoloa. Missä olit silloin, Jumala, kun myrsky heitteli minua? Ihmisellä on lupa kysymyksiin ja Jumalalla on lupa vaikenemiseen. Kun ihmisen elämän laiva uhkaa hajota, on hyvä tietää, että Jumala on aina läsnä särkyvissä ja hajoavissa laivoissa. Maisema, joka etukäteen näyttää täysin tyhjältä, pitääkin sisällään uuden mahdollisuuden. Joskus ihmiselle ei riitä hiljainen tuuli tai lempeä puhuttelu, vaan tarvitaan kunnon myrsky. Joskus sydän on niin kova ja ihminen yrittää itse niin uppiniskaisesti, että hän tarvitsee rajua ravistelua. Jumala on piirtänyt sinut kokonaan ­ kättensä hipiään. 10 11 Sinut on tahdottu "Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut." Näin kuvaa ihmisen alkua psalmin kirjoittaja. Kun ihmisen elämää ravistellaan, sen perustukset järkkyvät. Olenko toivottu? Monen peruskokemus on, että hän ei ole toivottu. Monelle se on myös sanottu suoraan. Sanat ovat painuneet tulikirjaimin sydämeen. Mutta voimme katsoa elämäämme myös toisesta suunnasta. Kaikki on matkastamme jo kirjoitettu. Joku voi pitää ajatusta loukkaavana. Mutta juuri siinä on elämämme turva. Olemme mukana suuressa suunnitelmassa, Ratkaisevaa on, että Jumala halusi sinut maailmaan. Hän näki sinut jo idullasi. Sinä olet toivottu. Kaikki päivämme ovat osa suurta kokonaisuutta. Siksi on turvallista ajatella, että elämämme alku ja loppu on Jumalan tiedossa. Miljoonista vaihtoehdoista paras ­ sinä. 12 13 14 Omat ev ä ä t o n s y öt y "Merimiehet huusivat kukin omaa jumalaansa." Hädässä oleva ihminen osaa huutaa, moneen suuntaan. Valitettavan usein myös väärään suuntaan. Kukin luulee selviytyvänsä oman jumalansa avulla. Moni väsyy ja vaikenee. Sekin on valinta. Yhteen suuntaan. Joona oli väsynyt ja vaiennut ihminen. Hänen omat eväänsä olivat loppuneet. Hänellä ei ollut muillekaan annettavaa. Kun on itse väsynyt, ei jaksa toisiakaan auttaa. Mielen valtaa apaattisuus. Vaikka myrsky ympärillä olisi millainen, oma elämä on väsymyksen turruttama. Sietokyky voi olla äärimmilleen viritetty. Ihmisen ulkonaisesti rauhallinen käytös ei vielä kerro, että kaikki on kunnossa. Moni nukkuu omassa turvatussa elämässään, aineellisen hyvinvoinnin keskellä ­ riippumattomana ­ kunnes Jumalan aallot osuvat kohdalle. Silloin on hyvä tietää, että elämän myrskyt ovat vain Jumalan osumia. Kaikki vastoinkäymiset eivät välttämättä ole merkkejä siitä, että on poikettu Jumalan tahdosta. Niiden takana voikin olla Jumalan kutsuva huolenpito. Hän on osunut, kun me luulimme, että hän on mennyt meistä ohi. Joskus pysähtyminenkin voi olla eteenpäin menemistä. 15 S inä hei t i t m i n u t s y v y y t e e n Itsekeskeisen ihmisen tärkein sana on minä. Sillä sanalla selviytyy melko pitkälle. Joskus niin pitkälle, että takaisin ei enää osaa yksin. Myrskyjen tehtävä voi olla heittää ihminen niin kauas ja pitkälle, että oma minä kutistuu. Eksyneelle voi tapahtua sellainen ihme, että elämän tärkein sana vaihtuu: minun tilalle tulee Sinä. Joona oli valmis sanomaan pimeydessään: "Sinä heitit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröi minut. Sinun tyrskysi ja aaltosi vyöryivät ylitseni." Jumalan on pitänyt heittää ihminen kauas, jotta hän on valmis näihin sanoihin. Syvyydestä löytyvät hohtavimmat helmet. Kun elämän ahdistukset vyöryvät päälle koko painollaan, ihminen aavistaa jotain siitä mikä ero on näillä kahdella sanalla: minä ja Sinä. Ajatus minän muuttumisesta sinäksi voi tuntua pelottavalta. Entä kun en olekaan oman elämäni hallitsija. Uskallanko jättää elämäni suurempiin käsiin? Pelko ei ole huono asia. Häpeä ja syyllisyys osoittavat meille oikean paikkamme. Jumalan pelko on aina uskon edelläkävijä. Sitä taustaa vasten voin löytää myös paikkani yhteisössä. Minä en ole itselleni kaiken keskipiste. Jumalalle olen kuitenkin mittaamattoman arvokas. Kun ihminen aavistaa jotain tästä, hän voi sanoa: Sinä, vain Sinä. 16 Pysähtyminen tarjoaa monta mahdollisuutta. Myös katsoa taaksepäin, mistä on tullut. 17 18 Ku n voimani jo raukenivat "Kun voimani jo raukenivat...", sanoi Joona pimeydessään. Aikamme ihminen kokee usein voimattomuutta. Kun ei vain jaksa! Pelkästään jaksamisen vaatimus voi väsyttää. Myös ikä tuo rajoituksensa. Keski-iässä moni huomaa, mitä tarkoittaa kun voimat jo raukeavat. Mutta onko voimien raukeaminen pelkästään huono asia? Entä jos uusien voimien saaminen on yhteydessä juuri voimien raukeamiseen? Kun emme osaa luopua mistään, emme myöskään voi ottaa vastaan uutta. Roikumme vanhojen tukiemme varassa. Mutta Joona jatkoi: "... minä yhä kutsuin Herraa." Voimien raukeaminen voi olla merkkinä siitä, että tarvitsemme apua. Ulkopuolista apua. Siksi joskus pitää antaa itselle lupa väsyä. Väsymys voi olla niin raskas, että et jaksa edes yrittää. Pelkäät romahtamista. Mutta entä, jos romahtaminen onkin ratkaiseva vaihe uuteen? Kun sinä luovutat, sinua kannetaan. Kun et jaksa, joku toinen jaksaa. Kun sinä romahdat, et romahda tyhjyyteen, vaan sinua kannattelevat iankaikkiset käsivarret. Uusien voimien saaminen onkin sidottu vanhasta luopumiseen. Saat lähteä uuteen voimaa saaneena ­ uudistuneena. Tietoisena siitä, että voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Lentokoneessa kehotetaan ensin laittamaan happinaamari itselle, jotta voi muita auttaa. Elämässä pätee sama sääntö. 19 Mi t ä sinä näet? Myrskyssä on vaikea nähdä kauas. Siksi tarvitaan muita ihmisiä kertomaan, mikä on tilanne. "Laivan kapteeni kehotti Joonaa." Kun Jumalan ihminen Joona vaikenee, tarvitaan pakanakapteeni kertomaan sanoma. Joskus osoittautuu, että ihmisillä, jotka eivät ole meille mitenkään läheisiä tai tärkeitä, on elämässämme suuri merkitys. Joskus tällainen yllättävä asioihin puuttuminen avaa myrskyssä olevan sydämen. Tarvitaan kysymyksiä, jotta löydetään uudet vastaukset ja näkökulmat. Tuohon aikaan merenkulkijoiden keskuudessa oli olemassa vanha perinne kysyä onnettomuuksissa: "Kenen tähden jumalat ovat lähettäneet tämän onnettomuuden?" Syyllinen täytyi löytää. Kun elämän myrskyt ravistelevat yksityisiä ihmisiä ja kokonaisia kansakuntia, paha olo purkautuu ulos syyllisen etsintänä. Kenen takia? Se on usein kuin veitsenisku yksityisen ihmisen sydämeen, vaikka kyse on meidän kaikkien syyllisyydestä. Tarvitaan joskus todella suuria myrskyjä ravistelemaan kansoja, jotta itse kukin voisi kysyä, miksi näin kävi. Ihminen etsii syyllistä itsensä ulkopuolelta, vaikka hänen pitäisi katsoa itseensä. Vastoinkäymiset tahtovat näyttää meille oman syyllisyytemme. Minun syyllisyyteni: "Minä olen rikkonut. Mene pois, Herra!" Silloin näemme jo pitkälle. 20 22 Samat kysymykset Raskaissa koettelemuksissa nousevat esiin peruskysymykset: Kuka minä olen? Miksi minä olen? Mihin minä menen? Ne pakottavat meidät yhä uudestaan miettimään elämän perusasioita. Joskus tarvitaan kohti käyviä kysymyksiä, jotta pääsemme vielä pitemmälle. Kysymysten esittäminen syylliselle on usein parempi kuin hänen syyttämisensä. Kysymykset voivat olla avaimia sielun lukkoihin. Mitä itse ajattelet? Miltä sinusta tuntuu? Tarvitsemme myrskyjä, jotta emme vain syyttäisi, vaan osaisimme itse vastata. Usein näissä tilanteissa voi nousta ensimmäisen kerran uskontunnustus. "Minä olen heprealainen" ei kerro kaikkea Joonasta, mutta näyttää oikeaa suuntaa. Vaikka Joona ei kertonut kaikkea ja häpesi alkuperäänsä, vastauksessa oli mukana osa totuutta. Hän väitti palvelevansa Jumalaa, joka on meren ja maan Herra. Myös myrskyjen Herra. Elämän tarjouspöydillä vaihtoehtoja riittää, mutta kaikkeen ei kannata tarttua. 23 To i v o o n liittyy odottaminen Pimeyteen heitetty ihminen on yhtäkkiä kuin oudolla maaperällä. Maisemat, jotka ennen olivat tuttuja, tuntuvatkin nyt muuttuneen. Elämän täyttää toivottomuus. Jokainen toivoo jotakin parempaa: turvallista tulevaisuutta ja vapautta ongelmista tai sitten vain helpotusta ahdinkoon. Usein tarkoitamme toivolla epämääräistä odotusta, joka kohdistuu siihen että saan tilanteeseeni apua tai helpotusta. Toivoon liittyy odottaminen. Joonan kohdalla sanottiin, että "Herra toimi". Joskus Jumala laittaa meidät toivottomuuteen, jotta me löytäisimme toivon. Meidät voidaan laskea elämän myrskyissä sellaiseen pimeyteen, että me tunnemme olevamme kuin hautaan laskettuja. Mutta siinä tilanteessa voi tapahtua jotain uutta. Juuri siitä voi nousta yksinkertainen rukous. "Ahdingossani..." Kätkeytyvä Jumala kiehtoo enemmän kuin Jumala, jonka näemme. 24 Pimeydessä ihminen usein kokee asiat Jumalan tuomioina, jotka vyöryvät hänen ylitseen. Mutta silloin myös Jumalan läsnäolo vyöryy ylitse. Martti Lutherin mukaan "Jumalan viha on armollista vihaa". Kaikki elämän myrskyt ja niihin joutuminen ovat vain puitteita suuremmalle mahdollisuudelle. Sille, että ihminen voi pudota häntä etsivän Jumalan käsiin. Ahdingosta nouseva rukous on merkki, että Jumala tekee työtään meissä. Jotta hän voisi näyttää meille uusia maisemia. Synti ja häpeä merkitsevät halua piiloutua muiden katseilta. 26 Myrskyssä ihminen joutuu luopumaan turhasta painolastista. Ma h d o l l i s u u s uuteen "Mitä meidän pitäisi tehdä, että myrsky tyyntyisi?" Ihminen haluaisi tehdä. Hän yrittää rauhoittaa levottomuuttaan erilaisella puuhastelulla. Elämä täyttyy haasteista, velvoitteista, yrittämisestä ja tekemisestä. Siihen sopii huonosti ajatus levosta ja vain vastaanottamisesta. Järkyttyneet merimiehet ajattelivat, että Joonasta eroon pääsemällä he selviytyisivät onnettomuudesta. Näin moni ajattelee. Kun vain yksi ihminen tai jokin yksittäinen seikka poistuisi tieltäni, elämä tyyntyisi. Ihmiset aavistavat, että Jumala on kaiken takana, mutta eivät tiedä, miten myrskyn saa tyyntymään. Vastoinkäymiset nostattavat vihan, ja vihalle täytyy löytää kohde. "Ottakaa minut ja heittäkää mereen", ehdottaa Joona itse. Moni ajattelee, että kuolema ratkaisee kaiken. Mutta luuleeko ihminen pakenevansa kuolemalla Jumalan läsnäoloa? Ihminen etsii syytä itsensä ulkopuolelta, toisesta ihmisestä. Hän haluaa pelastautua vaikeasta tilanteesta tukahduttamalla murheen. Ihminen todellakin pitää "heittää yli laidan" ­ suoraan Jumalan käsiin. Vasta siitä voi löytyä lepo. Ei tekemisestä. 29 30 Mi n u t on sysätty pois "Minä ajattelin: Minut on sysätty pois sinun silmiesi edestä", kuvasi Joona perimmäistä ahdistustaan. Tämä on monen tunto: Minua ei tarvita enää. Toiset tulevat mainiosti toimeen ilman minua. Onko elämälläni mitään merkitystä? Onko tämä Jumalan tapa toimia? Jumalan valtakunnan suurimpia salaisuuksia on syrjään siirtämisen salaisuus. Elämän matkalla meidät yhtäkkiä temmataan valtavirroista pimeyteen. Syrjään. Sivuun. "Sinun temppeliäsi kohti...", sanoo Joona. Siinä on tiivistetysti elämän myrskyihin heitetyn ihmisen rukous. Se ei ole opillisesti jäsentynyttä, dogmaattisesti selvää eikä sanallisesti valmista. Mutta jotain nousee toivottomuudesta. Sinun temppeliäsi kohti! Ihminen aavistaa ja tajuaa, että Pyhällä ja epäpyhällä on ero. Jumalan yksi tapa kasvattaa ja tuoda toivoa on viedä pimeyteen ja ahdistuksiin. Siellä on Kristus. Umpikuja on mahdollisuus kääntyä takaisin ­ uuteen. 31 Jokainen suljettu ovi on mahdollisuus uuteen. Jokainen menetetty mahdollisuus on tilaisuus avata toinen ovi. Kun jokin ovi elämässämme suljetaan, emme näe mistä meidät varjeltiin. 32 Jotkut haluavat mennä vain ylöspäin. Siksi he joutuvat menemään alaspäin. 33 Te m p a a v a t virrat Ihmiset toivovat parempaa tulevaisuutta ilman että heidän täytyy luopua menneestä. Haluamme muutoksen tapahtuvan elämässämme nopeammin kuin se on mahdollista. Vihaamme muutosta, kunnes muuttumattomuus on kipeämpää kuin tulossa oleva muutos. Joskus se tarkoittaa, että meidät viedään syviin vesiin. Muutos on jo tapahtunut, kun alamme puhua siitä. Se tapahtuu usein pikkuhiljaa. Se ei ole kilpajuoksua ajan kanssa, vaan vaatii rehellistä itsensä kohtaamista ja myös yhteyttä toisiin ihmisiin. Kipuilussaan ihminen ajattelee usein, että "en ole sen arvoinen". Oman arvottomuutensa kohtaava ei ymmärrä, että elämän arvo piilee juuri tässä: "koska olet arvokas minun silmissäni". Jumala katsoo meitä aina arvostavasti ja kunnioittavasti. Siksi hän on kanssamme silloinkin, kun meistä tuntuu, että me tempaudumme myrskyjen sekaan. Odottaminen opettaa kuuntelemaan häntä, jota odotamme. Jumalan ihmiset ovat aina joutuneet odottamaan. Siksi älä luovuta. Lähelläsi on enemmän kuin huomaatkaan. 34 35 Py s ä y t e t t y ihminen Joonan pysäytti kaksi sanaa: "Mutta Jumala". Pakomatkallaan ihminen huomaamattaan kulkee alaspäin, vaikka näyttää siltä, että tie vie ylöspäin. Pysähtyminen voi tapahtua helposti, mutta joskus tarvitaan rajumpia keinoja. Ratkaisevaa on, että Jumala toimii. Jumala tuntee meidän kipumme. Hän tietää, mitä on olla naulojen lävistämä. Kun sanat eivät riittäneet kertomaan hänen rakkaudestaan, sana tuli lihaksi, Jumala tuli ihmiseksi. Ihmisen kivut ja epäoikeudenmukainen kärsimys koskevat hänen isän sydämeensä ja saavat sen heltymään. Pysähdyksessä voi löytyä lepo ja hiljaisuus. Kaiken keskellä on Jumalan läsnäolo, joka joskus tuntuu tukahduttavalta. Silloin pysäytetty ihminen voi sanoa: "En mene pois". Kun kaikki muut mahdollisuudet ovat rauenneet, jäljelle jää jotakin, joka pysyy. "Mutta Jumala." En mene pois. Jos emme osaa väsyä, emme osaa levätä. 36 Ku n hän vaikenee "Hän vastaa minulle...sinä, Herra kuulet ääneni." Kun yhteys kahden ihmisen välillä on poikki, toinen ei ehkä vastaa toisen tiedusteluihin. Myös kansojen välillä voi yhteys olla poikki. Vastaus yhteydenottoon kertoo, että viesti on kuultu. Pienelle lapselle on tärkeää tulla kuulluksi ja kuulla vanhempien ääni. Levollisuuteen kuuluu tietoisuus, että minua kuullaan ja kuunnellaan. Että minulle vastataan. Jumala voi puhua monin tavoin. Joskus meille riittää tavallinen ääni, välillä jopa pieni kuiskaus, joka on kuin herkkä kosketus. Joskus Jumalan täytyy korottaa ääntään, jotta kuulisimme sen. Mutta entä kun hän puhuu olemalla äänetön? Vaikeneva Jumala on pelottava kohdata. Äänetön Jumala, joka nukkuu kuin Jeesus veneessä opetuslasten ollessa myrskyssä. Silti vaikeneva Jumala ei ole välinpitämätön. Ehkä juuri vaietessaan hän ajattelee meitä erityisesti. Mykkä Jumala haluaa hiljaisuudellaan rauhoittaa meidät kuuntelemaan. Onko maailma jo niin täynnä ääntä, että emme enää kuule, ellei meitä pakoteta hiljaisuuteen? Emme kuule Jumalan ääntä, ellei hän vaikene. Kuuletko hänen puheensa? Sen, että hän vastaa sinulle. Pysähtyminen vaatii hetken. 38 39 Ku n salvat sulkeutuvat "Sen salvat sulkeutuivat takanani ainiaaksi", ajatteli Joona. Ihmisen elämä koostuu ajoista ja rajoista. Kaikki elämänvaiheet on annettu meille, jotta voisimme aikanaan niistä luopua. Mutta vielä kauheampaa olisi, jos elämän myrskyissä salvat sulkeutuisivat Jumalan yhteydelle. Siksi Joona jatkoi: "Mutta sinä, Herra..." Jälleen nuo sanat, jotka saavat jatkoksi: "...minun Jumalani, nostit minut elävänä ylös haudasta". Ihminen voi jumittua oman elämänsä hautaan, jossa mistään menneestä ei luovuta. Hän ei uskalla astua uuteen elämänvaiheeseen eikä ymmärrä, että kaikesta on luovuttava. Lepo puuttuu. Uusia maisemia ei avaudu. Joskus haudasta ylös nouseminen tarkoittaa jotain konkreettista. Ihmissuhde menee rikki, sairaus pakottaa pysähtymään tai työpaikkaa on vaihdettava. Läheisen kuolema tulee yllättäen. Asia, jonka perässä olit valmis juoksemaan, ei enää ole mahdollista. Paikka tai asema, josta pidit kiinni, onkin yhtäkkiä menetetty. Entä, jos juuri silloin sinut nostettiin elävänä ylös haudasta? Kaikki elämässä on liikkeellä. Kaikki toiminta on väliaikaista. Aina on oltava valmis lähtemään. 40 41 Ym p y r ä sulkeutuu "Joonalle tuli toisen kerran tämä Herran sana." Kun ihminen on laskettu elämän myrskyistä hetkeksi kuivalle maalle, hän saa uuden mahdollisuuden. "Toisen kerran." Elämän matkalla ympyrä voi sulkeutua ja ihminen palaa takaisin paikkaan, josta on lähtenyt. Harharetkelle on kenties lähdetty yhteydestä yksinäisyyteen. Paluu on yksinäisyydestä yhteyteen. Herran pyhä ehtoollinen on mahdollisuus uuteen. Se on aina kutsu palata yksinäisyydestä yhteyteen. Matkalla arabimaassa saimme kerran kutsun arabiperheeseen. Istuimme olohuoneen lattialla, kun perheen äiti toi suurella lautasella parikymmentä erilaista ruokalajia. Hän sanoi: "Ei vielä, pääruokalaji puuttuu." Jäimme miettimään, mitä sellaisesta määrästä voi vielä puuttua. Hetken kuluttua hän tuli keittiöstä kantaen pienemmässä astiassa leipiä. Sitten hän sanoi: "Nyt ateria on valmis." Raamatun maissa ateriayhteys merkitsee paljon. Kutsu syömään on myös kutsu yhteyteen. Syömisen juhlaan ja leivän yhteyteen. Jeesus sanoi olevansa "elämän leipä". Voimme ajatella, että Jeesus on elämämme matkalla pääruokalajimme. Jos hän puuttuu aterialta, se ei ole oikea ateria. Yhä uudestaan meitä kutsutaan yhteyteen. Ateriayhteyteen, Jumalan lasten matkalla. Jumalan sana tulee meille toisen kerran. 42 Elämän harharetkillä olemme matkalla yhteydestä yksinäisyyteen. Paluu on paluuta yhteyteen. 44 An n e t t u jaettavaksi "Joona meni ulos kaupungista ja jäi sen itäpuolelle. Siellä hän kyhäsi itselleen oksista katoksen, asettui sen alle suojaan ja odotteli nähdäkseen, miten kaupungille kävisi." Masentunut, epäonnistunut ja väsynyt ihminen kyhää itselleen paikan, johon muut eivät mahdu. Itseensä käpertynyt löytää itselleen suojan, mistä voi katsella, miten muille käy. Tarjolla ollut yhteys on vaihtunut yksinäisyyteen, josta kaivataan takaisin yhteyteen. Kasvu merkitsee aina suojan antamista muillekin. Luovuus ja osaaminen, joka kanavoituu vain itseensä päin, ei hyödytä muita. Kuvaako katsominen "miten kaupungille kävisi" vain itsekkään ihmisen epätoivoa. Kun itse on saanut kokea pettymyksiä, pitäisikö muillakin mennä yhtä huonosti? Kun ihminen oppii antamaan omastaan, hän on löytänyt olennaisen. Raamatun maissa tällainen vieraanvaraisuus on todellisuutta. Vieraskin, kaukainen muukalainen, kutsutaan yhteiseen pöytään ­ suojaan. Jokapäiväinen leipämme on tarkoitettu lähetettäväksi vetten yli myös kaukaisiin maihin. Yhteys toisiin ei ole vain yhteyttä läheisiin vaan myös kaukaisiin ihmisiin. Yhdessä jaetun leivän kautta kaukainen lähimmäinen on lähellä oleva kauimmainen. Suojamme on yhteinen: "Hänen valtansa ulottuu merestä mereen." 45 Merkityksettömät hetket "Jumala antoi madon purra risiinikasvia, niin että se kuivettui." Vaikeuksissa ihmisen ei ole helppo nähdä kokonaisuutta ja sitä, että kaikki pienetkin asiat ovat hyvässä järjestyksessä. Ihminen näkee vain mahdottomuuksia. Kuitenkin Jumala järjestää kaiken. Laiva, myrsky, vesipeto, itätuuli, risiinikasvi ja pieni mato. Kaikkia tarvitaan. Kun rajuilma on ohitse, on aikaa katsoa taaksepäin. Silloin saavat hahmon ja muodon myös ne monet pienet yksityiskohdat, jotka myrskyn raivotessa pahimmillaan olivat jossakin kaukana ­ meidän omasta mielestämme. Pienistä asioista tulee suuria. Tavallisista päivistä tulee erilaisia päiviä. Merkityksettömistä hetkistä arvokkaita. Pimeys muuttuu valoksi, epätoivo toivoksi ja pelko voi kääntyä uudeksi rohkeudeksi. 46 Uskalla avata. Oven takana voi olla odottamasi. Valmistelut on jo tehty puolestasi. Matka jää sinulle. 47 Ehkä hän leppyy "Ehkä Jumala silloin luopuu aikomuksestaan, leppyy...", mietti Joona monien vaiheiden jälkeen. Vaikeimpia asioita ihmisen opittavaksi on se, että Jumalan kanssa ei voi käydä kauppaa. Jumalalla on yksin meidän asiassamme ratkaisuvalta. Hänellä on vapaus päättää, mitä hän tekee. Matkalla ja myrskyissä ravistellun ihmisen ainoa toivo on Jumalan armo. Että hän leppyy. Ja armahtaa meidät. "Niin hän muutti mielensä", sanotaan Jumalasta. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan sanota, että Jumala olisi laittanut painoa ihmisen paastolle, säkkiin pukeutumiselle tai tuhkassa istumiselle. Eli tekemiselle ­ joka ihmiselle itselleen on niin kovin tärkeää. Kääntyminen on ihmisen kääntymistä Jumalan puoleen. Samanaikaisesti Jumala on jo kääntynyt monta kertaa ihmisen puoleen. "Joona pani tämän kovin pahakseen ja suuttui." Ihminen voi ajatella, että loppua kohden elämässä helpottaa. Hän voi menestyä monin tavoin, mutta juuri siinä piilee vaara. Ihminen pysyy samanlaisena loppuun asti. Syntisenä ja Jumalaa tarvitsevana. Kun Jumala käyttää ihmistä ja antaa jotain uutta, juuri sen jälkeen ihminen voi joutua pahuuden erityisen hyökkäyksen kohteeksi. Jumalan huoneessa ollaan pimeässä, jotta opittaisiin näkemään paremmin. 49 Siinä ei ole kaikki Ihminen voi matkansa koettelemuksissa särkyä monta kertaa. Häntä voidaan ravistella monin tavoin. Ihminen voi kulkea läpi pimeyden, myrskyjen ja helvetin kauhujen. Häntä voidaan nöyryyttää, mutta yhtä asiaa nämä kaikki koettelemukset eivät saa aikaan: ihmisen oma luonto ei muutu. Se on kauttaaltaan turmeltunut. Tämä asia voi olla meille hyvinkin kipeä. Yritämme itse kuin muurahainen pullosta ulos. Hetken voi näyttää, että onnistumme, kunnes putoamme. "Ota nyt, Herra, minun henkeni. Parempi minun on kuolla kuin elää." Kun ihmisen uskoa omaan hyvyyteensä ja kaikkitietävyyteensä ravistellaan, tulee rukouksesta hyvin minäkeskeistä. Masentunut voi toivoa kuolemaa. On loppupäätelmän paikka, hän ajattelee. Mutta Jumalalle siinä ei ole kaikki. Kun Jumala lähestyy ihmistä, hän ei syytä eikä uhkaile vaan esittää kysymyksen. Jälleen hän kohtaa ihmisen viisaasti ja ainutlaatuisuutta kunnioittaen. "Onko sinulla mitään syytä olla suutuksissa?" Kysymyksillä itsekeskeinen ihminen herätetään näkemään oma tilansa. Hänet pitää ravistella siitä harhakäsityksestä, jonka vallassa hän on. Masentunut sulkeutuu kuoreensa ja lähtee pois yhteydestä. Sydän usein kivikovana. Mutta Jumala kysyy: "Onko sinulla mitään syytä olla suutuksissa?" Jeesus sanoo: "Autuas se, joka ei minua torju." 50 51 Os a suurta tarinaa "Parempi minun on kuolla, kuin elää", sanoo Joona. Oikeastaan hän tahtoo tällä sanoa olevansa oikeassa ja Jumalan olevan väärässä. Oikeastaan kaikki elämän myrskyt merkitsevät vain yhtä asiaa. Ihminen ei jaksa yksin. Hän voi nääntyä uuvuttavan tuskansa alle. Jumalan Henki voi viedä ihmisen sellaiseen yksinäisyyteen, että ihminen haluaa kuolemaa enemmän kuin elämää. "Enkö minä säälisi Niniveä." Sääli on erittäin vahva ilmaisu. Se kuvaa syvää surua, mutta myös liikutusta ja myötätuntoa. Sellainen koskettaa ihmisen koko olemusta. Vain Jumalan sääli on täydellistä. Se on kauneinta samaistumista toisen ihmisen ankaraan kohtaloon. Jumala ikään kuin pakahtuu liikutuksesta. Ihmisen hätä koskettaa häntä. Jumala on aina sellaisen ihmisen puolella, joka on menettämässä toivonsa. "Anna nähdä olennainen", muotoilee virsirunoilija. Ihmisen elämän vaiheet ovat osa suurta tarinaa, joka on kuin kuva jota ensin katselemme kaukaa. Kun sitten lähestymme kuvaa, siitä nousee esille erilaisia asioita. Kun aivan läheltä katsomme, huomaamme jotakin sellaista, jota ilman tuo kuva ei olisi sitä, mitä se on. Olennaisen huomaaminen on ihmismatkan tärkeimpiä asioita. Oppia pelkistämään ja huomaamaan olennainen. Jumala on. Kuolema on kuin tyhjä tuoli. Hän on jo lähtenyt Kotiin. 53 Ku i n pisara meressä Mitä Joonan pakenemisen takana oli? Mitä ihmisen usein järjettömältä näyttävän menemisen takana on? Joona pakeni hänelle annettua tehtävää. Siis sitä, joka olisi merkinnyt eroa tutusta ja turvallisesta, pitkää yksinäisyyttä, vastenmielistä tehtävää ja ehkä vihamielistä vierasta ympäristöä. Mutta oli hänen pakonsa takana muutakin. Entä, jos hän ei halunnut antaa muille anteeksi? "Jumalan rakkaus on kuin meren aava", lauloimme nuorena seurakunnassa. Jumalan rakkaus ja armo on jotain sellaista, jota emme pysty käsittämään kuin pienen pisaran verran. Yrityksemme hallita Jumalan armoa on kuin yrittäisimme laittaa valtamerta pieneen juomalasiin. Jumala ei halua tehdä armoa riippuvaiseksi ihmisten kansallisuudesta, teoista, elämästä ja vaelluksesta. Joonan mielestä, ja usein myös meidän mielestämme, armolle pitää asettaa ehdot. Tällainen kapina on meidän sydämessämme. Kerran tulee viimeisen kerran. 54 "Jumalan suuruus on suurempi kuin maa, se on merta avarampi." Jumalan suuruus paljastaa ihmisen pienuuden. Jumalalla on valta armahtaa ja antaa anteeksi. Kun ihmisiä ja kokonaisia kansoja koetellaan, se on kuin kansojen meren kohinaa. Kaiken takana on Jumala, joka suvereenisti käsittelee ihmistä. Pahin rangaistus minkä voimme kohdata on se, että Jumala antaa anteeksi. Jumala pelastaa jumalattoman armosta, antamalla hänelle lahjaksi uskon. Jumala antoi poikansa Jeesuksen Kristuksen kuolemaan, että me saisimme elää. Viimeinen kutsu voi olla ensimmäinen kutsu elämään. 56 Ku o l e m a on palauttamista Kuolema on länsimaiselle ihmiselle vaikea asia. Kuolemaa pelätään, kuolemalle nauretaan, kuolemalla vitsaillaan, kuolemaa uhmataan ja kuolemasta vaietaan. Kuolema on elämämme matkalla kaukana horisontissa. Kun ihminen suunnittelee tulevaisuuttaan, siihen kuuluu eri vaihtoehtoja, mutta usein ei tuota mahdollisuutta: kuolemaa. Kuolema on julma asia. Se vie meiltä maallisen majamme eli ruumiimme. Tapahtuipa ihmisen kuolema ja hautaaminen millä tavalla tahansa, siinä on jotain loputtoman lohdutonta. Psalmin kirjoittaja tiivisti sen sanoihin "eikä häntä enää ole..." Kuollut on poissa lopullisesti. Mitä sitten kristillinen toivo tässä merkitsee? Se tarkoittaa, että kerran kuolema antaa ottamansa. Silloin merikin antaa omansa. Kuolema on ympyrän sulkeutumista. Matka päättyy voidakseen alkaa toisessa paikassa. Kuoleman kasvot näyttävät julmilta, mutta niiden takana odottaa Isän sydän. Jumalan rakastava katse, joka katsoo myös viimeisellä hetkellä. Se on täynnä laupeutta ja rakkautta. Kuolemassa ihminen vain palauttaa Jumalalle suurimman ajallisen lahjan ­ elämän. Elämän antaja, jolla on oikeus ottaa antamansa lahja pois, saa omansa. Ihminen on maan tomusta tehty, mutta taivasta varten tarkoitettu. 58 Matkan päättymisen hetki on tiedossa Hänellä, joka lähetti meidät matkaan. 59 Ke r r a n kaikki muuttuu Mitä on toivo? Mitä se ei ole? Sellainen, jonka jo näkee täyttyneen, ei ole toivoa lainkaan. Todellinen toivo on sellaista, että se kannattelee meitä silloinkin, kun emme näe muutosta. "Älkää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö! Katso, minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin ­ ettekö huomaa?" Nimenomaan uuden tekemistä emme huomaa. Mutta kerran kaikki muuttuu näkemiseksi. Toivo on uusi mahdollisuus hukassa ja kateissa olevalle. Joona sai lähteä uudestaan. Toivoon liittyy aina uudelleen lähtemisen mahdollisuus. Siihen liittyy myös Jumalan suunnitelman toteutuminen tulevaisuudessa. Jumalalla on omat suunnitelmansa meille. Seemiläisissä kielissä ei ole käsitettä toivo. Toivo on vahvasti raamatullinen käsite. Se on jotakin sellaista, mitä emme tässä ajassa pysty täysin hahmottamaan. Mutta kerran näemme selvästi kaiken. Uskominen on katsomista ja katsominen uskomista. Perillä uskotaan ja katsotaan! Matkan jälkeen Jumala peittää meidät samalla sovituksella, jolla meidät peitettiin matkan aikana. Perillä näemme Isän kasvot. Hän katsoo puoleemme myös viimeisellä hetkellä. 61 Toivo merkitsee, että kyyneleet pyyhitään kerran. Matkalla kyyneleet yhdistävät meitä usein toinen toisiimme. Ihminen, joka on menettänyt kyvyn itkeä, on menettänyt paljon. Kyyneleet kertovat myös, että matkamme on kivuliasta ja kannamme yhteistä häpeää. Mutta kerran "kuolema on nielty ainiaaksi. Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä kaikkialla maan päällä." Ettekö sitä huomaa? Kohdusta hautaan on sylistä syliin. 63 ISBN 978-952-5291-83-4 Katharos Oy Helsinki 2008 © Teuvo V. Riikonen, teksti © Thorleif Johansson, kuvat Ulkoasu: Thorleif Johansson Painopaikka: Printal As Painotalo, Eesti 2008